Savolaisten asutusliike oli muuttoliike,  joka kohdistui aiemmin harvaan asutuille tai asumattomille alueille suuressa osassa Suomea. Muuttoliike alkoi 1300-luvulla, saavutti huippukautensa 1500-luvulla, jolloin myös kruunu otti sen suojelukseensa, ja päättyi lopulta 1600-luvun lopussa. Savolaiset harjoittivat kaskiviljelyä, kalastusta ja metsästystä, joten heidän elinkeinonsa vaativat paljon maata. Kaskiviljely myös edellytti liikkuvaa elämäntapaa. Niinpä savolaiset muuttivat alueille, jotka olivat aiemmin olleet pohjalaisten, hämäläisten ja satakuntalaisten erämaina. Nämä itse olivat jo vakiinnuttaneet tai vakiinnuttamassa pääelinkeinoikseen peltoviljelyn ja karjanhoidon, joten heillä ei ollut samanlaista tarvetta tai mahdollisuutta muuttaa erämaihin.